Syyslomaa Vierumäellä

Syysloman viettäminen alkoi perjantaina, 14. marraskuuta hyvin syksyisissä merkeissä. Rva ja hra Piilo52:lla oli kunnollinen syysflunssa. Sunnuntaiaamuna hra Piilo52 oli sen verran toipunut, että hän hiljakseen laahustellen pystyi tekemään muutaman kilometrin kävelylenkin sumuisessa Heinolan kaupungissa.

Kävelylenkki eteni harjua pitkin pohjoisen suuntaan. Matkan edistysmistä näköalojen ihailu ei härinnyt, koska oli todella todella sumuista. Heinolan paviljonki piti tarkastaa, kuten aina ennenkin ja tänään oli pysähtymisen lisäsyynä "Paviljonki" - kätkö.  Komea on rakennus ja yllättävän hyväkuntoinen  vaikak on yli 110 vuotta vanha.
Keveyellä sunnuntain aamupäiväkävelyllä tuli koukittua 7 kätköä. Mihinkään akrobaattisiin kiipeilysuorituksiin eikä kivien kolojen kaiveluun tuntunut nyt olevan minkäänlaista innostusta.

Maanantaiaamuna oli sitten rva Piilo52 myös ulkoilukunnossa ja aloitettiin varsinainen syysloman liikunta-aktiviteetit.

Päivän ohjelmaksi oli suunniteltu tutustua urheiluopiston alueella olevaan mobiilisuunnistuksen kiintorastiverkkoon sekä rasteja kiertäessä poimia alueella olevat kätköt.

Mobiilisuunnistus oli mielenkiintoinen tuttavuus ja tulee varmasti jatkossakin sisältymään Piilo52:n liikunta-aktiviteetteihin.

Mobiilisuunnistuksessa kännykkään on ladattu alueen kiintorastikartta. Kännykän gps-ominaisuudet eivät ole käytössä, vain sinne-tänne näyttävä kännykän kompassi on kartan kulmassa. Tavanomaisella suunnitustavalla sitten löydetään paremmin tai huonommin rastimerkki, jonka QR-koodi kuvataan MOBO-järjestelmään ja niin on rastilla käyminen varmistettu ja ikuistettu tietokantaan. Ainakin Lumia800 käytettäessä olisi parempi olla paperikartta ja antaa Lumian hoitaa vain leimaaminen. Nopeasti näytti akku tyhjenevän karttaa selatessa, No lämmittihän Lumia kuitenkin käsiä.

Päivän reitti oli pituudeltaan 6,8 kilometriä. Vierumäen urheiluopiston alue on kaunista, pääasiassa ylä- ja alamäistä koostuvaa mäntymetsää. Oheisesta reitin korkeusprofiilista näkyy, että kuntoilu on ollut tehokasta, joskin meidän vauhtimme oli melkoisen rauhallista.

Päivän kätkösaalis näytti olevan hyvin hevospainotteinen. Ensimmäiseksi poimittiin majapaikan vierestä "Ihanat issikat". Viisi jästisilmäparia tarkasteli meidän lokkauspuuhiamme. Onneksi näillä jästeillä oli neljä jalkaa, joten eivät varmaankaan tuhoa kätköä. Jossain reittimme puolivälissä, jyrkimmissä ylä- ja alamäissä lokkasimme Meriamin kätköt: "Tukkireki" ja "Savotta". Kiintorastiverkko päättyi hyppyrimäen lähelle. Hyppyrimäen rakenteissa on multin, "Vierumäen urheiluopisto", alkupiste. Näytti siltä, että alkupisteellä käyminen olisi edellyttänyt jotain kiipeilyä. Koska hyppyrimäen rakenteet olivat jäästä liukkaat, niin ohitimme tämän paikan vain tietävästi nyökäten.  Illan tullen pistäydyimme autolla vielä bonuskätköllä: "Sahalle".

Tiistain suunnitelmissa oli kiertää Suurijärvi ja tutstua Heinolasta urheiluopistolle johtavaan Ilves-polkuun. Ensimmäinen kohteemme oli Ahvenlammen länsipuolella oleva multikätkö: "Ahvemlampi". Reittimme kulki jälleen ohi hyppyrimäen. Edelleen oli rakenteet jäiset, ei toimenpiteitä.
Polku Suurijärven länsipuolella on todella kulkemisen arvoinen. Joskaan meidän lisäksemme ei kukaan muu tänään ollut maisemista kiinnsotunut.  Vastakkaisella puolella Suurijärven rannalla sen sijaan kävi melkoinen vilske. Vaikka on tiukat ajat, niin golf-harrastukseen liittyviä pienoisia majoja rakennetaan vauhdilla.

Ahvenlammen multilta otimme haltuun kätkön loppupisteen koordinaatit. Palasimme omia jälkiämme Suurijärven rantaan kulkieksemme pitkin Suurijärven ja Ahvenlammen välistä kapeaa kannasta. Lokikirjakin löydettiin ja nimet pantiin kirjaan.

Matkaa jatkettiin kohti pohjoista ja tavoitteena ollut Ilvespolku tavoitettiin maantien ylityksen jälkeen Hakaveräjänmäellä, jossa sopivasti oli myös kätkö: "Ilves trail - Hakaveräjänmäki". Nimet lokiin jasitten eväitten syöntiin.

Ilvespolku /-latu on 12,5 km:n pituinen valaistu polku/latu Heinolasta Vierumäen urheiluopistolle. Näyttää olevan niin leveä, että jos talvelle on suotu lunta, niin tänne ilmaantuu luistelupaana. Tämä polku näyttää olevan pyöräilijöisen suosima, koska niitä tavattiin peräti kaksi. Jalan liikkuvia, kuten me, ei tavattu sitten ensimäistäkään.

Eväitten syönnin jälkeen matkaa jatkettiin kohti Heinolaa tarkoituksena perehtyä Kivikolun multikätköön ja chirppiharjoitukseen.


Multikätkön alkupiste löytyi nopsasti ja kakkospisteen koordinaatit olivat poimittavissa ammuslaatikosta.  Kakkospistettä lähestyttäessä käynnistettin Montanan chirpin nuuskita ja jo hyvissä ajoin saatiinkin viesti, että olemme 39:s paikalla chirpanneista ja kehoitettiin jatkamaan loppupisteelle, minkä naatit olivat kuin taikaiskusta asentuneet Montanaan.

Ei nyt kuitenkaan ihan heti lähdetty loppupisteelle  vaan tutkittiin näitä jääkauden ihmeitä. Melkoinen määrä nyttemmin tarpeettomia kiviä oli ripoteltu tiheään tähän koluun.

Loppupisteelle reitiksi valitsimme tavanomaisen pöljän polun. Aika nopsasti oli purkki näkyvillä, mutta niin tavoittamattomissa. Ei kun kiertoliikettä oikean kautta. Lopulta lokkaus oli hoidettu vaelluskenkiä kastelematta.

Tältä kätköltä lähdimme paluumatkalle kohden urheiluopistoa. Hakaveränmäellä käännyimme vasemmalle ja jatkoimme pitkin Ilvespolkua.

Seuraava tavoitteemme oli kätkö: "Ilvestrail - Mutka". Vahva geopolku johdatteli pelipaikalle. Takaisin Ilvespolulle ja kohti etelää ja kätköä: "Ilves trail - Muistometsikkö."

Jos muistometsikön lehtikuuset olisivat vähän harvemmassa, niin 17 vuodessa ne olisivat kasvaneet melkoisesti suuremmiksi. Näyttävä metsikkö se on nytkin. Paitsi näin syksyllä, kun kaikki neulaset ovat varisseet.

Päivän viimeinen kätkö oli Ilvespolun päätepisteessä oleva multin, "Ilves trail - Mustalammen lenkki", alkupiste. Seuraavan pisteen koornaatit löytyivät suhteellisen mukavasti. Kätkön kuvauksessa kerrottiin Mustalampea kierrettävän vastapäivään. Varmaan niin onkin talvella, me kuitenkin päätettiin kiertää syksyn kunniaksi positiivisina myötäpäivään. Kiertäminen onnistui mainoisti, ketään ei tavattu ja nimet saatiin lokiin. Mustalammen jälkeen oikaistiin suoraan yöpymispaikkaan. Kepsi kertoi matkaa taittuneen noin 16 kilometriä ja kätköjä tulleen kuitatuksi kuusi.

Keskiviikkona, 19 päivänä marraskuuta, tutustuttiin Ilvespolkuun Heinolan päästä. Ajettiin autolla Heinolan Sinilähteelle ja pysköitiin se pienen urheilukentän laidalle.

Ensimäiseksi kepsi ohjasi meidät kätkölle: "Ilves trail - Pyssyharju".  Ylitettiin rautatie ja moottoritie oikein komeasti siltoja pitkin. Sitten ylös mäkeä ja alas isoon suppaan ja siinähän kätkö oli.

Lokkauksen jälkeen noustiin supan reunaa ylös Ilvespolulle, jota myöten jatkettiin etelän suuntaan. Hetken kuluttua poikettiin pois Ilvespolulta ja matka jatkui metsäautotietä myöten etelään kohden kätköä, "Ilves trail - äänia hiljaisuudessa." Tällä kätköllä tutustuttiin jääkauden muovaamiin mahtaviin suppanotkoihin.

Matka jatkui metsäautotietä etelään kohden Vähä Salijärveä ja sen rannalla olevaa kätköä, "Ilves trail - Vähä Salijärvi." Vähä Salijärven rannasta palattiin Ilvespolulle ja jatkettiin etelään Vierumäen suuntaan.

Hetken päästä koukattiin metsään ja ylämäen kiipeämisen raskauttamana kuitattiin käydyksi "Ilveksen jäljillä - Miitin muistokätkö". Paluu Ilvespolulle oli nopea, melkein tultiin puolijuoksua. Salijärvien välissä oleva soinen kannas ylitettiin tosi leveää puutietä pitkin. Näille pitkospuille mahtuu kunnon luistelulatu.

Kuivalle maalle kun saavuttiin, niin taas vaihteeksi ylös mäkeä. Nyt olikin niin jyrkää, että melkein piti kontata ennenkuin saavutettiim kätkö: "Ilves trail - Näkymä Salijärville." Lupauksen mukaan näkymää oli Vähä Salijärvelle ja Iso Salijärvelle. Joskin sumu jonkin verran vaimensi näkymiä. Varovasti tultiin alas Ilvespolulle ja jatkettiin  matkaa etelään, kohden tämän päivän reissun kääntöpistettä.

Kääntöpisteenä oli Ylä-Musterin rannalla oleva laavu, jonka pihalla nautittiin päivän lounas suoraan repusta. Lounaan jälkeen palattiin päivän teemaan ja kuitattiin "Ilves trail -Ylä-Musteri" niminen kätkö. Tällä kätköllä  ei miellä ollut NATSBOGin vaaraa, vaikka tavattiin ja oikein jutututettiin ilmielävää kanssakulkijaa. Olisi kyllä harmittanut, jos kätkön kuittaus olisi tyrehtynyt kodan valottaneisiin jästeihin.

Paluumatkalla poikettiin melko pian polun länsipuolelle synkkään metsään ja kohteena oli muutaman sadan metrin etäisyydellä oleva  Kyöpelinvuori ja kätkö: "Ilves trail -Kyöpelinvuori". Sumu oli taas sen verran tihentynyt, ettei mitään mieltämullistavia näköaloja ollut tarjolla.

Kyöpelinvuorelta jatkettiin metsässä  suoraan kepsin viitoittamana kätkölle: "Ilves trail - Lorolammin mäki". On sillä jääkaudella ollut mielikuvistusta, kun on näitä maisemia mutoillut.

Lorolammin mäeltä laskeuduttiin takaisin Ilvespolulle ja jatkettiin omia jälkiämme kohden pohjoista. Parin kilometrin kävelyn jälkeen saavuttiin seuraavalle kätkölle: "Ilves trail - tyyli vapaa?" Laskujemme mukaan lähes kaikkiin  Ilves trailin kätköihin oli nyt tutustuttu, joten oli aika palailla autolle.

Autolle mennessä matkalle sattui vielä kätköt: "Bridge_Ilves_Treck" ja "Sinilähteen koira-alue". Näiden kätköjen ohittaminen kuitattiin tietysti lokikirjoihin.

Autolla todettiin kävelymatkaa kertyneen noin yhdeksän kilometriä ja kätköillä vierailuja oli yksitoista. Paluumatkalla pysähdyttiin Vierumäellä Nesteen Matkakeitaalle nauttimaan lisäravintoa. Jälkiruuaksi käytiin sitten kuittaamassa kätkö: "Fin Highway 4 "Uittomiehet kekseineen".

Torstaina olikin sitten kotiinlähtö edessä. Tavarat kasaan, rahat majoittajalle ja menoksi. Ei me kuitenkaan menty kuin muutama sata metriä.

Illalla oli katseltu Vierumäellä olevaa melkoista Munzee -hässäkkää. Ajateltiin, että täytyyhän näitäkin vähän useampia kokeilla.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Käsille puhelimia ja iPad. Meidän intomme sammui noin tusinan jälkeen. Jotenkin alkoi rasittamaan joikaisessa valaisinpylvässä olevan QR-lätkän kuvaaminen. Ja käsiäkin alkoi paleltamaan.

Kaivettiin kepsi esille ja otettiin suunta parin kilometin päässä olevalle ihan oikealle kätkölle: "Supinkulma". Se lokattiin ja oltiin taas tyytyväisiä tähän harrastukseen. Saatiihan sitä kuitenkin käveltyä noin seitsemän kilometriä ennen lopullista kotiinlähtöä.

Reissu oli kiva. Pari päivää tosin vierähti alussa flunssaa potiessa ja flunssan jälkeiset pari päivää olivat perin tukkoisia. Mutta ei se mitään.